Epilogi

DON ROSAN KOOTUT on yhdeks√§nosainen luksussarja, joka kertoo el√§m√§ntarinani sarjakuvien parissa, erityisesti Roope- ja Aku-sarjojen, joista minut parhaiten tunnetaan. T√§m√§ sarja ilmestyi useiden eri nimikkeiden alla Suomessa, Norjassa, Saksassa ja Ruotsissa. Osana sarjan erikoisartikkeleita kirjoitin omael√§m√§kertaani, ainakin siin√§ m√§√§rin, miten se liittyy sarjakuviin. Noiden tekstien p√§√§tteeksi tarkoitukseni oli aina kirjoittaa er√§√§nlainen urani ‚ÄĚepilogi‚ÄĚ, joka keskittyisi tietenkin niihin syihin, joiden vuoksi lopetin. En ollut halukas kirjoittamaan t√§t√§ teksti√§, mutta se oli v√§ltt√§m√§t√∂nt√§. Se vaatisi monien ep√§mukavien tunteiden ja kokemusten palauttamista mieleen. Siirsin teht√§v√§√§ viimeisiin hetkiin saakka, mutta syyskuussa 2012 oli aika kirjoittaa se, mit√§ t√§ytyi.

Tiesin aina, että tätä asiaa Egmontin olisi hankala käsitellä. Mutta olen ylpeä ja onnellinen kertoessani, että muutamien pienten muutosten jälkeen he suostuivat julkaisemaan sen. Epilogi suunniteltiin ilmestymään osan 9 lopussa.

Mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Viimeisellä hetkellä Disney-yhtiö kieltäytyi julkaisemasta tekstiäni heidän lisenssinsä alaisessa kirjasarjassa. Toisaalta kirjasarja myös ilmestyi minun lisenssini alla, joten minulla oli valta estää koko kolmannen kansion julkaisu, mikäli se ei sisältäisi tarkoittamaani lopullista tekstiä. Mutta sitä en voinut edes kuvitella! Fanit olivat jo saaneet ensimmäiset kuusi osaa, eikä millään pienellä hinnalla! Lisäksi Egmont oli tehnyt koko kirjasarjan kerrassaan upeasti! En voinut sallia sen pilaamista.

Joten suostuin kolmannen kirjasarjan julkaisuun sill√§ ehdolla, ett√§ p√§√§t√∂kseksi tarkoittamani teksti ilmestyisi t√§ll√§ nettisivulla ja ett√§ saisin yhdeks√§nness√§ osassa ohjata ‚ÄĚEpilogista‚ÄĚ kiinnostuneet lukijat t√§lle sivulle.

Jos tekstiss√§ni on jotain, mit√§ joku ei halua p√§√§st√§√§ julkiseen tietoon, mielest√§ni sen paljastaminen t√§llaisessa kalliissa sarjassa, jonka vain muutama tuhat ostajaa eri maista tulee hankkimaan, vaikuttaa melko harmittomalta. Mutta nyt teksti on INTERNETISS√Ą. Se ei koskaan ollut alkuper√§inen aikomukseni.

Kiitos.


MIKSI
MIN√Ą
LOPETIN

Kirjasarjan ensimm√§isiss√§ osissa kirjoitin el√§m√§ntarinaani suhteessa sarjakuviin. Kuvailin kuinka olin parantumaton sarjakuvafani, ker√§ilij√§ ja amat√∂√∂ripiirt√§j√§, joka rakasti monia erilaisia sarjakuvia, mutta jonka ehdottomia suosikkeja olivat (kuten monen muunkin sarjakuvafanin tapauksessa) Carl Barksin tarinat Aku Ankasta ja (h√§nen omasta luomuksestaan) Roope Ankasta. Ja miten varhaisessa keski-i√§ss√§ p√§√§dyin sattumalta ‚Äď kirjaimellisesti yhdess√§ y√∂ss√§ ‚Äď en pelk√§st√§√§n ammattimaiseksi sarjakuvien piirt√§j√§ksi, vaan tekem√§√§n lempisarjakuviani ‚Äď Barksin Ankkoja… erityisesti h√§nen Roope Ankkojaan! Ja miten lopulta tulin k√§sitt√§m√§tt√∂m√§n kuuluisaksi kansainv√§lisesti johtuen Barksin hahmojen jatkuvasta suosiosta. Kuvailin niit√§ rajattomia iloja, mit√§ t√§m√§ yll√§tt√§v√§ uusi el√§m√§ tarkoitti t√§llaiselle kiihke√§lle Barks-fanille. Mutta nyt olemme kirjasarjan viimeisess√§ osassa ja ympyr√§n t√§ytyy sulkeutua. T√§ss√§ viimeisess√§ omael√§m√§kerrallisessa jaksossa minun t√§ytyy kertoa tarinan loppu: Miksi … min√§ … lopetin.

Olen kertonut niist√§ lukemattomista ilonhetkist√§, joita olen saanut, kun minut on julistettu maailman suosituimpien sarjakuvien nykyisist√§ piirt√§jist√§ suosituimmaksi. Mutta en ole maininnut kolikon toista puolta ‚Äď niit√§ t√§m√§n kokemuksen monia vaikeuksia ja katkeria turhautumisia. Jotkut n√§ist√§ ovat fyysisi√§ ja jotkut periaatteellisia. Joitakin toin mukanani t√§h√§n uraan, mutta p√§√§syy oli siihen jo sis√§√§nrakennettuna. Ei ole olemassa yksitt√§ist√§ syyt√§, miksi olisin vapaaehtoisesti lopettanut ty√∂n, joka oli lapsuuteni unelma. Ja minun on oltava rehellinen ja my√∂nnett√§v√§, ett√§ Aku Ankan tavoin joistakin ongelmistani voin syytt√§√§ vain itse√§ni. Mutta lopettamiseen johtaneista syist√§ kuusi on ehk√§ t√§rkeint√§ ja yrit√§n selitt√§√§ ne k√§√§nteisess√§ j√§rjestyksess√§…

Syy #6: Olen työskennellyt liian kauan

T√§m√§ on heikko selitys, mutta se on joka tapauksessa el√§m√§ni tosiseikka. Minulla oli ‚ÄĚep√§onnea‚ÄĚ synty√§ varakkaaseen perheeseen, joka omisti t√§rke√§n rakennusfirman. Olin perheen ainut poikalapsi, joten jo syntym√§st√§ni asti oli p√§√§tetty√§, ett√§ ottaisin yrityksen hoitooni, kun kasvaisin aikuiseksi. N√§ill√§ p√§√§t√∂ksill√§ menin perheyritykseen t√∂ihin varhaisella i√§ll√§, ehk√§ 14‚Äď15-vuotiaana. T√§m√§ tarkoitti sit√§, ettei minulla koskaan ollut kes√§lomaa. Siit√§ hetkest√§ kun koulu kev√§√§ll√§ p√§√§ttyi aina siihen saakka, kunnes se taas alkoi syksyll√§, olin kokop√§iv√§inen rakennusty√∂l√§inen. Mutta nautin t√§st√§ tilaisuudesta ‚Äď liiton mukainen palkka oli melko hyv√§ ja sen avulla pystyin nauttimaan monista harrastuksistani ja kokoelmistani. T√§m√§ on p√§√§syy sille, ett√§ pystyin kokoamaan yhden Amerikan suurimmista sarjakuvakokoelmista aikana, jolloin vanhat numerot olivat ‚ÄĚsuhteellisen‚ÄĚ halpoja. Mutta se my√∂s ry√∂sti minulta suuren osan, ehk√§ sen t√§rkeimm√§n osan, lapsuuttani ja sosiaalista el√§m√§√§ni.

High schoolin jälkeen menin suoraan insinöörikouluun, mikä on ehkä kaikista vaikein nelivuotinen suuntautumisala collegetasolla, sillä se tarkoitti monia kursseja, pitkiä päiviä laboratoriossa ja paljon valtavan teknisiä läksyjä. Yksi vuosi jopa sisälsi kuukauden mittaisen selviytymisleirin kesän aikana. Mutta lukukausien välillä ei edelleenkään ollut mitään lomia. Kuten high schoolinkin aikana, en pelkästään työskennellyt Keno Rosa -yhtiössä koko kesää, vaan myös joulu- ja kevätlomat. Valmistumisen jälkeen menin heti seuraavana päivänä kokopäiväiseksi työntekijäksi perheen yritykseen. Samaan aikaan aina kun en ollut opiskelemassa tai töissä, pidin itseni kiireisenä kirjoittamalla artikkeleita ja piirtämällä sarjakuvia useisiin erilaisiin sarjakuvakeräilijöiden fanilehtiin numero numeron jälkeen. Enkä koskaan pitänyt lomaa.

Vuoteen 2008 menness√§ olin ty√∂skennellyt jatkuvalla sy√∂t√∂ll√§ yli 40 vuotta. Suurin osa amerikkalaisista j√§√§ el√§kkeelle 30‚Äď35 vuoden j√§lkeen. Kaikkien niiden muiden syiden lis√§ksi, jotka tappoivat intoni (ks. alla) ajattelin, ett√§ olin ansainnut oikeuden hidastaa tahtia ja alkaa nauttia el√§m√§st√§ sek√§ viett√§√§ enemm√§n aikaa vaimoni ja luonnonsuojelualueeni kanssa. Mutta koska olin tehnyt niin kauan t√∂it√§, siihen sis√§ltyi muutakin ‚Äď viittaan syyhyn numero 5.

Syy #5: Työskentelen liian kovasti

T√§m√§ on yksi henkil√∂kohtaisista ongelmistani, jonka toin mukaan sarjakuvauralleni ‚Äď liiallisen innokkuuden. Se on persoonallisuuteni piirre, jonka kanssa en voi el√§√§ ilman ett√§ se kuluttaa minua. Ehk√§ se on per√§isin varhaisista vuosistani, jolloin ty√∂skentelin perheyrityksess√§ ja painoin l√§pi rankan insin√∂√∂rikoulutuksen. Ja ehk√§ se on osittain sy√∂pynyt minuun, koska olen amerikkalainen. En ole varma, tiet√§v√§tk√∂ eurooppalaiset t√§m√§n amerikkalaisista, mutta kova ty√∂ on iskostettu meihin. Sill√§ on jotain tekemist√§ niiden Amerikkaan muuttaneiden eurooppalaisten kanssa, joiden ahkera pioneerihenki siirtyi osaksi kulttuuriamme. Keskiverto amerikkalainen ty√∂l√§inen saattaa saada maksimissaan kahden viikon loman vuodessa. Sellaisilla aloilla kuten rakentaminen amerikkalaiset ty√∂l√§iset eiv√§t saa lainkaan palkallista lomaa. Matkoillani Euroopassa opin, ett√§ te saatte 4-6- viikon palkalliset lomat vuodessa ja sen lis√§ksi paljon ylim√§√§r√§ist√§ vapaa-aikaa ty√∂tuntien aikana. Omaksuin siis kovan ty√∂n etiikan, jonka perin ahkeralta italialaiselta isois√§lt√§ni Kenolta ja vein sen √§√§rimm√§isyyksiin.

En tied√§, onko teill√§ samankaltaista ilmaisua maissanne, mutta olen ihminen, jollaista kutsutaan ty√∂narkomaaniksi. En kykene rentoutumaan. Tekem√§tt√∂myys saa minut hermostuneeksi ja tuntemaan jonkinlaista ‚ÄĚsyyllisyytt√§‚ÄĚ. Jossain vaiheessa 1970-luvun lopussa huomasin, etten kyennyt en√§√§ istumaan ja katsomaan televisiota, enk√§ ole tehnyt sit√§ sen j√§lkeen. Pystyn vain katsomaan elokuvia tai tv-sarjoja DVD:lt√§ 45 minuutin p√§tkiss√§ ennen kuin tunnen tarvetta ruveta tekem√§√§n jotain ‚ÄĚhy√∂dyllist√§‚ÄĚ. Olen jopa alitajuisesti ostanut kodin, joka pist√§√§ minut tekem√§√§n viel√§ ahkerammin t√∂it√§ ‚ÄĚvapaa-aikanani‚ÄĚ. Pid√§n kunnossa t√§t√§ kymmenhehtaarista ‚ÄĚluonnonsuojelualuetta‚ÄĚ kuin se olisi luonnonpuisto: siell√§ on maileittain vaelluspolkuja ja niittyj√§, jotka kaikki vaativat jatkuvaa leikkausta ja torjunta-aineiden ruiskuttelua, jotta ymp√§r√∂iv√§t mets√§t eiv√§t valtaisi niit√§. Viikonloput eiv√§t ole vapaata aikaa. Lauantait tarkoittavat matkoja kaupunkiin ostoslistan kanssa, sunnuntait pihat√∂it√§. (Kartta Rosan luonnonsuojelualueesta on t√§m√§n tekstin lopussa.)

Ty√∂tavoistani tuli viel√§ intensiivisempi√§, kun p√§√§dyin unelmaty√∂h√∂ni k√§sikirjoittamaan ja piirt√§m√§√§n sarjakuvia Barksin Ankoista. Luulen, ett√§ on ilmiselv√§√§, etteiv√§t fanit pid√§ tarinoistani ‚ÄĚsuperhienon‚ÄĚ piirustustaidon vuoksi. He arvostavat kovaa ty√∂t√§, jota tuhlaan jokaiseen ruutuun ja juoneen. Olen aina otaksunut, ett√§ lukijat rakastavat tarinoitani, koska he ajattelevat, ett√§ ‚ÄĚsill√§, joka n√§kee n√§in paljon vaivaa n√§in huonon piirustusj√§ljen suhteen, t√§ytyy olla hauskaa!‚ÄĚ. Ja heill√§ on hauskaa seuratessaan minua. N√§ette, ett√§ korvaan taiteellisten kykyjeni puutteen tunkemalla paljon ‚ÄĚtarpeettomia ja √§rsytt√§vi√§ yksityiskohtia‚ÄĚ jokaiseen ruutuun. N√§iden 9 osan sarjakuvissa olette n√§hneet kuinka paljon ylim√§√§r√§ist√§ panosta olen laittanut n√§ihin tarinoihin; paljon enemm√§n, mit√§ lukijat tajuavat ‚Äď teen paljon asioita salaa ihan vain omaksi huvikseni.

Mutta menee vuosia parantua kykenem√§tt√∂myydest√§ rentoutumaan. Vaikka lopetin sarjakuvien teon viisi vuotta sitten, en siltik√§√§n tee mit√§√§n muuta kuin t√∂it√§ viiteen asti iltap√§iv√§ll√§ joka p√§iv√§. Mutta nyt se on pihat√∂it√§ tai talon siivoamista, tai jos se koskee jotain useista harrastuksistani, se on jotain ‚ÄĚmiellytt√§v√§√§‚ÄĚ ty√∂t√§, kuten kirjaston j√§rjestelemist√§ tai leirint√§v√§lineiden puhdistamista. En koskaan salli itseni katsoa elokuvaa tai lukea. Ty√∂holismi on hankala sairaus parantaa.

Syy #4: Suosioni

Urani viimeisten viidentoista vuoden aikana tiesin, ett√§ suurin ongelmani oli suosioni sarjakuvafanien joukossa yhdistettyn√§ siihen, ett√§ olen aina ja ikuisesti ensin fani itsekin. Joten huomio, jota sain kanssafaneiltani, oli minulle eritt√§in t√§rke√§√§! Ja kun aloin k√§yd√§ Euroopassa ja n√§hty√§ni miten rakastettuja Barksin hahmot siell√§ viel√§ olivat, t√§st√§ tuli minulle jonkinlainen pyh√§ teht√§v√§. Vuosikymmenten ajan eurooppalaiset fanit olivat halunneet n√§ytt√§√§ arvostuksensa n√§iden sarjakuvien piirt√§jille ja kirjoittajille, mutta herra Barks oli ik√§√§ntynyt eik√§ koskaan matkustanut, ja muut kirjoittajat ja taiteilijat eliv√§t Etel√§-Amerikassa tai eiv√§t my√∂sk√§√§n koskaan matkustaneet, tai eiv√§t ehk√§ olleet niin innostuneita, ett√§ olisivat olleet kiinnostuneita jakamaan aikansa sarjakuvien lukijoiden kanssa. Joten tunsin olevani sek√§ herra Barksin ett√§ kaikkien n√§iden sarjakuvien kirjoittajien ja piirt√§jien edustaja. Ankka-julkaisijat ymp√§ri Eurooppaa kutsuivat minut tapaamaan faneja, antamaan haastatteluja medialle ja n√§ytt√§ytym√§√§n erityisiss√§ mainostilaisuuksissa. T√§m√§ vaikutti minusta t√§rke√§lt√§! Tunsin olevani ‚ÄĚjumalan antamalla teht√§v√§ll√§‚ÄĚ ja ett√§ se oli velvollisuuteni, koska minut oli ihmeellisesti sys√§tty t√§llaiseen asemaan.

Ensimmäisiä seikkoja, josta huomasin, että tämä oli ongelma, oli se, että meille sarjakuvien kirjoittajille ja piirtäjille maksetaan suurin piirtein sama, matala taksa sivua kohden. Kappalepalkka. Ja olin alun perinkin hitain kirjoittaja/taiteilija johtuen kokemattomuudestani sekä tavastani tehdä liikaa kaikkea. Mutta minä olin se sarjakuvapiirtäjä, joka kutsuttiin matkustamaan ympäri Eurooppaa, ja jota kohdeltiin niin hyvin, ja joka pääsi tapaamaan niin monia mukavia ihmisiä. Ja se oli niin miellyttävää, että kesti useita vuosia tajuta, että ne kirjoittajat ja taiteilijat, jotka eivät olleet niin suosittuja kuin minä, pysyivät kotona ja jatkoivat työskentelyä. Tavallisesti suosituin kirjailija tai taiteilija tai näyttelijä tienaa enemmän eikä vähemmän. Mutta tällä tavalla suosioni oli pannut minut tilanteeseen, että tuloni olivat vähemmän kuin muiden, koska työni olivat suositumpia.

Toinen suosion ‚ÄĚkirous‚ÄĚ oli saamani fanipostin m√§√§r√§. Tavallisesti, kun joku on niin ‚ÄĚmenestynyt‚ÄĚ ja suosittu kuin n√§m√§ hahmot olivat tehneet minusta, heill√§ olisi varaa palkata apulaisia auttamaan t√∂iss√§ ja kirjeenvaihdossa. Mutta minun palkkani ei riitt√§nyt edes yhden henkil√∂n palkkaamiseen saati sitten useamman. Ja itsekin fanina en vain voinut j√§tt√§√§ huomiota valtavaa fanipostin m√§√§r√§√§, mink√§ monet j√§rkev√§t kirjailijat tai taiteilijat tekev√§t, kuten minulle on kerrottu. Joten vastasin aina 100 % henkil√∂kohtaisesti fanipostiini. L√§hetin ilmaisen piirroksen, jos fani pyysi sellaista ja pystyin vain toivomaan, ettei fani pyyt√§isi v√§ritetty√§ piirrosta, sill√§ silloin l√§hett√§isin kokov√§ripiirroksen. Minulta meni p√§iv√§ viikossa, tai viikko eri tarinoiden v√§liss√§, ainoastaan fanipostiin vastaamiseen. Kaikki te, jotka kirjoititte minulle noina aikoina, voitte vahvistaa totuuden t√§m√§n suhteen.

1990-luvun loppuun menness√§ olimme saapuneet s√§hk√∂postiaikaan. Ennen t√§t√§ fanin oli t√§ytynyt mets√§st√§√§ jostain postiosoitteeni, istua alas ja kirjoittaa kirje k√§sin, sulkea se kirjekuoreen, kirjoittaa osoite, lis√§t√§ sopiva m√§√§r√§ kansainv√§lisi√§ postimerkkej√§ kirjeen kulmaan ja tiputtaa se postilaatikkoon. Internetin ansiosta heid√§n t√§ytyi vain l√∂yt√§√§ s√§hk√∂postiosoitteeni, kirjoittaa viesti ja klikata ‚ÄĚL√ĄHET√Ą‚ÄĚ. Fanis√§hk√∂postien m√§√§r√§ alkoi kasvaa √§√§rimm√§isyyksiin! Tajusin, ett√§ vietin 2-3 tuntia tietokoneella joka aamu, ehk√§ yhden tunnin verran 15 minuutin mittaisella lounastauollani, ja viel√§ useita lis√§tunteja my√∂h√§√§n illalla vastaamassa fanis√§hk√∂posteihin! Jopa t√§llainen p√§hk√§hullu kuin min√§ tajusi, ett√§ sen t√§ytyi loppua! Joten jossain vaiheessa yksinkertaisesti lopetin kaikkeen fanipostiin vastaamisen. Mutta t√§m√§ oli ainut tiet√§m√§ni keino tehd√§ se oikein ja tehd√§ se reilusti. Miten olisin voinut p√§√§tt√§√§, ett√§ yksi fani ansaitsi vastauksen ja toinen ei? Se, ett√§ fani saattaisi olla vanhempi ja kirjoittaa mukavan pitk√§n viestin englanniksi (ainut kieli, jota olen tarpeeksi fiksu lukemaan), ei ollut syy, miksi h√§n ansaitsi vastauksen eik√§ nuorempi fani, joka ei osannut kirjoittaa englantia niin hyvin. Kaiken fanipostin huomiotta j√§tt√§minen oli eritt√§in vaikea p√§√§t√∂s minulle.

Mutta yrit√§n korvata sen muilla tavoilla. Esimerkiksi kun minut kutsutaan Eurooppaan sarjakuvafestivaaleille tai kirjakauppojen signeeraustilaisuuksiin, pyrin istumaan jopa 10‚Äď11 tuntia tauotta palvelemassa fanijonoja. Loppujen lopuksi jotkut heist√§ seisovat jonossa 5-6 tuntia vain jutellakseen minulle muutaman minuutin ajan ‚Äď miten voisin pit√§√§ tauon ja k√§ske√§ kaikkia odottamaan kunnes minusta tuntuu silt√§, ett√§ voisin palata hommiin? En mitenk√§√§n! Minulta kysyt√§√§n usein, miten pystyn siihen? Eik√∂ minua ala v√§sytt√§√§? Ei, en koskaan v√§sy fyysisesti. Oikeastaan useiden tuntien j√§lkeen energiani vain lis√§√§ntyy ja tuntuu kuin voisin jatkaa loputtomiin. Kyseess√§ on selv√§sti faneilta saamani energia, joka ajaa minua eteenp√§in.

Syy #3: Masennus

T√§m√§ on lyhyt merkint√§. Masennukseni oli syiden 1 ja 2 suoraa tulosta, kuten kohta n√§ette. Masennus on ongelma, joka heikent√§√§ ihmist√§ vakavasti ja jota on hankala ymm√§rt√§√§. Olen oppinut, ett√§ sit√§ joko ei tied√§ vaipuvansa asteittain sen uhriksi tai ett√§ kielt√§√§ alitajuisesti olevansa uhri. En koskaan osannut kuvitella, ett√§ minulla olisi mielenterveysongelma sit√§ itse tajuamattani. Masennukseni oli seurausta siit√§, ett√§ tajusin joutuvani pian lopettamaan syyn numero yksi vuoksi. Olin niin surullinen asioiden suunnasta, sill√§ oli olemassa rajallinen m√§√§r√§ ihmisi√§, joiden olisi ollut helppo muuttaa vallalla olevaa systeemi√§, jos he vain olisivat niin halunneet. Masennukseni sai lis√§√§ vauhtia, kun syy numero 2 saavutti huippunsa. K√§vin psykologilla vain lyhyesti ‚Äď vaikutti silt√§, ett√§ kun tajusin k√§rsiv√§ni masennuksesta, jo pelkk√§ tajuaminen yksin√§√§n ratkaisi 80 % ongelmasta. Luulen, ett√§ j√§ljelle j√§√§v√§ prosentti tulee aina olemaan kanssani, sill√§ tulen aina olemaan niin katkeran pahoillani, ett√§ t√§m√§ systeemi lopulta murskasi intoni suurimpaan rakkauteeni. Mutta sellaista on el√§m√§.

Toinen tapa, jolla opin ymm√§rt√§m√§√§n masennustani oli seuraava: ty√∂h√∂n liittyy kaksi √§√§rimm√§isyytt√§… ty√∂n paras mahdollinen puoli vastakohtana ty√∂n huonoimmalle mahdolliselle puolelle. Paras mahdollinen puoli on se, ett√§ rakastaa ty√∂t√§√§n joka solullaan, ajattelee sit√§ p√§ivin ja √∂in, el√§√§ sit√§ joka hetki, n√§kee sen el√§m√§nteht√§v√§n√§√§n, se kuluttaa jokaisen hitusen intohimosta. T√§llaista Ankka-sarjakuvien luominen oli minulle.

Ja mikä on työn pahin mahdollinen puoli? Kummallista kyllä, se voi olla aivan sama asia.

Syy #2: Minun @#$%& huono näköni!

Olen kärsinyt synnynnäisestä likinäköisyydestä (myopiasta) koko elämäni ajan. Siitä hetkestä, kun vanhempani tajusivat, ettei 5-vuotiaalle ollut normaalia istua nenä kiinni tv-ruudussa, olen pitänyt paksuja silmälaseja. Kasvoin lasien kanssa, joten se ei koskaan vaivannut minua. Ehkä siksi, että olen likinäköinen, olen nauttinut koko elämäni ajan kaikesta, mihin on liittynyt läheltä katsominen: sarjakuvien lukeminen ja yksityiskohtainen piirtäminen. Joten en valita @#$%& huonon näköni ensimmäisistä 55 vuodesta, koska se oli ehkä syy (tai yksi niistä), että kirjoitan tätä omaelämäkertaa 9-osaiseen sarjakuvasarjaan.

Mutta äärimmäinen likinäköisyys alkaa iän myötä aiheuttaa ongelmia. Vuoden 2006 tienoilla aloin huomata näkökentässäni varjon aina kun liikutin silmiäni, mutta varjo ei koskaan pysähtynyt katseen keskipisteeseen. Minulle sanottiin, että kurjat silmäni alkavat hajoilla. Sitten vuonna 2007 minulla alkoi olla vaikeuksia kohdistaa silmäni oikein. Tämä on pieni ongelma, joka korjaantuu prismalaseilla. Mutta tästä huolimatta vuoden 2007 loppuun mennessä en enää nähnyt lasienikaan läpi tarpeeksi hyvin piirtääkseni normaalisti. Minun piti ruveta piirtämään ilman laseja, nenä lähes kirjaimellisesti kiinni paperissa. Se oli erittäin väsyttävää! Mutta se oli ainut keino, jonka avulla pystyin jatkamaan. Samalla kun yli 20-vuotinen sarjakuva-ammattilaisurani eteni, tahtini alkoi hidastua ennemmin kuin nopeutua.

Vuoden 2008 alkuun menness√§ olin tullut el√§m√§ss√§ni siihen pisteeseen, ett√§ minun oli teht√§v√§ p√§√§t√∂s. Halusin jatkaa tarinoiden tekemist√§ lempihahmoistani, mutta (syyn numero 1 takia) olin menett√§nyt intoni, mik√§ oli ainut seikka, joka oli pit√§nyt minut liikkeess√§ aiemmat 15 vuotta. Masennus, loppuun palaminen, pett√§v√§t silm√§t… en tiennyt, mit√§ tehd√§. Sitten maaliskuussa vuonna 2008, ruumiini tuntui sanovan: ‚ÄĚEtk√∂ osaa p√§√§tt√§√§? Kokeile t√§t√§!‚ÄĚ Ja vastaukseksi vasen silm√§ putosi p√§√§st√§ni.

Antakaa minun kuvailla niin lyhyesti kuin mahdollista, mit√§ tarkoittaa verkkokalvon irtauma samalla kun toivon, ettei kukaan teist√§ joudu kokemaan sit√§ todellisessa el√§m√§ss√§. Se tapahtuu useimmiten 90-vuotiaille tai √§√§rimm√§isest√§ likin√§k√∂isyydest√§ k√§rsiville, kuten allekirjoittanut. Likin√§k√∂isyys (myopia) johtuu silm√§munan muodon synnynn√§isest√§ vinoumasta ja jos t√§m√§ vinouma on tarpeeksi suuri, se rasittaa verkkokalvoa, eritt√§in herkk√§√§ kalvoa silm√§n takaosassa. 57 vuoden j√§lkeen vasen verkkokalvoni oli saanut tarpeekseen ja alkanut kuoriutua pois silm√§st√§ni, mik√§ johtaa sokeuteen. Olin huomannut pienen sokean pisteen √§√§reisn√§k√∂ni laidalla, joten olin varannut l√§√§k√§riajan seuraavalle lauantaille, ainoalle p√§iv√§lle, jolloin normaalisti ajan kaupunkiin. Mutta sen viikon aikana sokea piste alkoi levit√§ ja oli jo saavuttanut n√§k√∂kentt√§ni vasemman keskipisteen siihen menness√§, kun minut lopulta tutkittiin lauantaina. Muistan aina maaliskuun 17. p√§iv√§n vuonna 2008 el√§m√§ni pelottavimpana p√§iv√§n√§. Silm√§l√§√§k√§ri k√§ski vaimoani laskemaan auton istuimen alas ja sanoi, ett√§ minun tulisi maata niin vaakatasossa kuin mahdollista, kun vaimoni ajaisi minut h√§t√§leikkaukseen ‚Äď ja varoisi osumasta yhteenk√§√§n t√∂yssyyn! Mit√§?! Vasen verkkokalvoni oli l√§hes kuoriutunut silm√§st√§ni ja jos t√§r√§hdys olisi repinyt sen matkan aikana kokonaan irti, seurauksena olisi voinut olla pysyv√§ sokeus. Minulle tehtiin kiireellinen leikkaus tunnin kuluessa ‚Äď olen varma, ett√§ jos olisin saanut ilmoituksen toimenpiteest√§ etuk√§teen, olisin ollut viel√§ enemm√§n kauhuissani.

Minulle kerrottiin my√∂hemmin, ett√§ vanhukset, joille on tehty sek√§ verkkokalvon irtaumaleikkaus ett√§ avosyd√§nleikkaus, sanovat mieluummin ottavansa syd√§nleikkauksen. Leikkaus itsess√§√§n ei ole ongelma… vaan toipuminen. Kun verkkokalvon repeytym√§t on korjattu laserleikkauksella, verkkokalvo on ty√∂nnett√§v√§ takaisin silm√§munan takaosaa vasten, jotta se voi kiinnitty√§ ja parantua. Ainut keino saavuttaa t√§m√§ on valuttaa nesteet pois silm√§munasta ja t√§ytt√§√§ se pienell√§ kaasukuplalla. Sitten potilaan on katsottava alasp√§in, jotta kupla voi painaa verkkokalvon takaisin paikalleen. Alasp√§in joka hetki, p√§ivin ja √∂in, 24 tuntia p√§iv√§ss√§, 7 p√§iv√§√§ viikossa, niin monta kuukautta kuin kuplalta kest√§√§ v√§hitellen kadota. T√§m√§ on paljon hankalampaa kuin milt√§ se kuulostaa. P√§ivisin polvistuin erikoistuolille kasvot alasp√§in pehmustetulla tuella lukien tai katsoen televisiota peilin kautta. √Ėisin nukuin istualtaan kasvot lev√§ten tyynykasan p√§√§ll√§, katse kohti syli√§ni. T√§t√§ kesti noin kaksi kuukautta. Eik√§ se lainkaan parantanut masennustilaani.

Mutta tärkeämpää kyllä se auttoi silmääni, mutta vain vähän. Verkkokalvo kiinnittyi takaisin paikalleen, mutta noin kymmenen astetta vinoon ja arpeutuneena, koska se oli ollut jo niin vahingoittunut ennen hätäleikkausta. Arpeutuminen vääristää näön ja tekee suorista linjoista aaltoilevia. En tiennyt tätä vielä siinä vaiheessa, sillä leikkauksen jälkeen vasemman silmäni näkö oli hyvin sumea, kunnes kuuden kuukauden jälkeen kirurgi sai poistaa leikkauksen aiheuttaman kaihin ja vaihtaa silmän linssin. Sen jälkeen silmälasieni vasen linssi oli hyvin ohut silmässäni olevan uuden linssin takia, kun taas lasien oikeanpuoleinen linssi oli paksumpi kuin koskaan. Ja kuten monet teistä tietävät, paksun linssin läpi katsominen pienentää normaalia näkökenttää huomattavasti.

Lopputulos oli se, että oikea silmäni näki kaiken hyvin pienenä, kun taas vasemman silmäni näkökenttä oli kymmenen astetta kallellaan, vääristynyt ja valtavan suuri. Eli näin kyllä, mutta näin kaiken kahtena, aivan kuten jos katsoisi hieman ristiin. Enkä minä valita! Olen onnellinen, että näen ollenkaan. Kävin myöhemmin pienemmissä laserleikkauksissa, jotka estäisivät molempien silmien olemassa olevien verkkokalvojen repeämien (ja niitä oli paljon) johtamisen toiseen verkkokalvon irtaumaan.

T√§m√§ oli siis pakottava syy, miksi lopetin. Ei ollut mitenk√§√§n mahdollista piirt√§√§ sellaista viihdytt√§vill√§, tarpeettomilla ja √§rsytt√§vill√§ yksityiskohdilla t√§ytettyj√§ piirroksia, jotka tekiv√§t minut niin suosituksi. Pystyin tekem√§√§n uudet nimi√∂sivukuvitukset t√§h√§n kirjasarjaan, koska minulla oli viel√§ yksi ‚ÄĚhyv√§‚ÄĚ silm√§ ja koska voin piirt√§√§ ne hyvin isoina; minun pit√§√§ riisua lasini, laittaa silm√§lappu huonon (pahemman?) silm√§ni p√§√§lle ja viel√§ piirt√§√§ nen√§ kiinni paperissa. Ja kuluttaa viel√§ kauemmin aikaa, mik√§li se on mahdollista.

Leikkauksen j√§lkeen useat fanit ovat kysyneet minulta: jos et voi en√§√§ piirt√§√§, miksi et kirjoita tarinoita muiden piirrett√§v√§ksi. Vastaukseni on, ett√§ periaatteesta en aio en√§√§ panostaa yht√§√§n t√§h√§n j√§rjestelm√§√§n syyst√§ numero 1…

Syy #1: Disneyn sarjakuvakäytäntö

Kuinka moni tiet√§√§, miten sarjakuvien ‚ÄĚDisney-k√§yt√§nt√∂‚ÄĚ toimii? Kun kuvailen t√§t√§ kysymyksen esitt√§neelle fanille, h√§n usein luulee, ett√§ vitsailen tai valehtelen. Tai sitten h√§n j√§rkyttyy. Mutta on valitettava totuus, ett√§ koskaan ei ole maksettu (ja kuten lopulta ymm√§rsin) eik√§ tulla maksamaankaan tekij√§npalkkioita henkil√∂ille, jotka kirjoittavat, piirt√§v√§t tai muuten luovat lukemiasi Disney-sarjakuvia.

Disney-yhtiö ei ole koskaan tehnyt Disney-sarjakuvia, vaan freelance-kirjoittajat ja -taiteilijat, jotka ovat työskennelleet oikeuden omaaville itsenäisille kustantajille, kuten Carl Barks Dell Comicsille, minä Egmontille ja sadat muut lukuisille muille Disney-lisenssihaltijoille. Yksi julkaisija, jolle työskentelemme, maksaa meille kiinteän taksan per sivu.  Sen jälkeen ei ole väliä, kuinka monta kertaa tarinasta otetaan uusi painos eri sarjakuvalehtiin, albumisarjoihin, kovakantisiin, erikoispainoksiin jne. jne., ei mitään väliä, miten hyvin se myy, me emme koskaan saa ainuttakaan senttiä luomastamme työstä. Tämä on se järjestelmä, jolle Carl Barks työskenteli, ja sama järjestelmä on edelleen toiminnassa.

Miten n√§in muinainen j√§rjestelm√§ voi yh√§ toimia 2000-luvulla, kun tekij√§npalkkioita on maksettu muilla luovilla julkaisualoilla kirjaimellisesti vuosisatoja? Kaikki kirjailijat, muusikot, n√§yttelij√§t, laulajat, ei-Disney-sarjakuvapiirt√§j√§t, jopa tv-mainosten n√§yttelij√§t… he kaikki saavat tekij√§npalkkiot, jos menestys tekee sen aiheelliseksi. Jopa Disney maksaa normaalit tekij√§npalkkiot sek√§ tekij√∂ille ett√§ esiintyjille omissa elokuva-, tv-, kirja- ja musiikkiyrityksiss√§√§n. Sen verran mit√§ tied√§n, korjatkaa, jos olen v√§√§r√§ss√§, ainoastaan Disney-sarjakuvien tekij√∂ill√§ ei ole mahdollisuutta saada omaa tulososuuttaan tekem√§st√§√§n ty√∂st√§ ja sen menestyksest√§.

Miksi näin on? En tiedä.

Mutta en miss√§√§n nimess√§ koskaan ruvennut tekem√§√§n Disney-sarjakuvia, koska odotin rikastuvani. Synnyin menestyksekk√§√§seen rakennusyritysperheeseen ja otin valtavan loven tuloihini (ja huomattavan isomman ty√∂taakan) alkamalla piirt√§√§ Barksin hahmoihin perustuvia sarjakuvia. En koskaan edes unelmoinut, ett√§ ne olisivat yh√§ suosittuja USA:n ulkopuolella. Kun menin Egmontille t√∂ihin, en viel√§k√§√§n odottanut tienaavani paljon ‚Äď tiesin olevani suhteellisen amat√∂√∂ri ja vain ilahtunut, ett√§ minulla oli keino jatkaa n√§iden tarinoiden luomista. Sit√§ paitsi tarinoitani k√§ytettiin sarjakuva-antologioissa muiden oikein hienosti piirrettyjen t√∂iden rinnalla ja omat tarinani ilmestyiv√§t vain muutaman kerran vuodessa. Mutta muutaman vuoden sis√§√§n huomasin, ett√§ kustantajat alkoivat mainita nimeni kansissa, aivan kuten he mainitsivat Barksin nimen… t√§m√§ teki minut eritt√§in ylpe√§ksi! Mutta t√§m√§ ei viel√§k√§√§n kertonut, miksi ihmiset ostivat sarjakuvia. Oikeastaan minulle kerrottiin, ett√§ useimmat lukijat eiv√§t pit√§neet tarinoistani oudon, yksityiskohtaisen piirrostyylin ja liian monimutkaisten juonten takia. Minun oli helppo uskoa se. El√§m√§ tuntui hyv√§lt√§.

Sitten kaksi maata alkoi julkaista Rosa-albumien sarjaa. Muut maat alkoivat julkaista vuosittaista Rosan seinäkalenteria. Sitten useat muut maat alkoivat julkaista Rosan kovakantisia erikoispainoksia, joista tuli menestysteoksia. Minut kutsuttiin tekemään mainoskiertueita auttamaan kirjojeni myyntiä, vaikka en koskaan saanut noista myynneistä tekijänpalkkioita. Mitä? Häh?

Ja n√§iss√§ myynti√§ edist√§viss√§ mediatapahtumissa, jolloin pidin lehdist√∂tilaisuuksia ja esiinnyin kansallisissa tv:n puheohjelmissa, jotkut haastattelijat saattoivat yksityisesti kommentoida, miten hienoa minusta varmaan oli rikastua tekem√§ll√§ jotain, mist√§ nautin niin paljon. Lopulta tajusin sen ‚Äď kaikki eurooppalaiset fanit olettivat, ett√§ olin miljon√§√§ri. He olettivat, ett√§ kun istuin kirjakauppaan signeeraamaan kaupan myymi√§ 30 euron kirjoja, sain viisi euroa osuutta jokaisesta myydyst√§ tuotteesta! Huh! Minua ei koskaan vaivannut, etten tullut rakastamassani ty√∂ss√§ varakkaaksi. Mutta alkoi olla todella √§rsytt√§v√§√§, kun selvisi kaikkien olettavan, ett√§ sain valtavat tekij√§npalkkiot. He eiv√§t koskaan voineet edes kuvitella, ett√§ sellainen j√§rjestelm√§ olisi olemassa t√§h√§n maailmanaikaan (tai ett√§ kirjoittaja/taiteilija olisi niin tyhm√§ osallistumaan siihen). Aloin tuntea olevani maailmanluokan typerys.

Sitten kustantajat ottivat seuraavan v√§√§j√§√§m√§tt√∂m√§n askeleen. Tekem√§ni Roope Ankan seikkailut -albumin uusi painos ei ollutkaan ‚ÄĚROOPE ANKKA‚ÄĚ #1, vaan ‚ÄĚDON ROSA‚ÄĚ #1. Vuosittaisesta ‚ÄĚAKU ANKKA -KALENTERISTA‚ÄĚ tuli vuosittainen ‚ÄĚDON ROSA -KALENTERI‚ÄĚ. Ja kustantajat eiv√§t edes v√§litt√§neet ilmoittaa minulle, milloin he k√§yttiv√§t minun nime√§ni julkaistessaan Rosa-tuotteita ‚Äď tavallisesti se selvisi minulle sen maan fanilta, jossa kyseinen julkaisu ilmestyi. Ja se riippui t√§st√§ fanista, sainko kopion kyseisest√§ Rosa-kirjasta, koska kustantajat eiv√§t koskaan l√§hett√§neet minulle edes ilmaiskappaletta.

T√§m√§ alkoi k√§yd√§ aivan liian t√∂rke√§ksi! Tiesin, ett√§ minun oli aika tulla j√§rkiini! Fanit, jotka ovat n√§hneet osan t√§st√§ vuotavan aikanaan Internetiin, viittaavat virheellisesti, ett√§ t√§ll√∂in ‚ÄĚmenin lakkoon‚ÄĚ. Se ei koskaan ollut totta. Minulla on aina ollut eritt√§in hyv√§t ty√∂suhteet omaan v√§litt√∂m√§√§n ty√∂nantajaani, Egmontiin. Mutta uudenlainen suhde oli neuvoteltava.

Palkkasin asianajajan, eik√§ mitenk√§√§n pienill√§ kustannuksilla, ja tein nimest√§ni tavaramerkin Euroopassa ja Etel√§-Amerikassa. Disney-julkaisijoilla oli tietenkin kaikki oikeudet k√§ytt√§√§ sarjakuviani ‚Äď ne olivat Disneyn omaisuutta. Mutta minun nimeni ei ollut Disneyn omaisuutta ‚Äď se oli minun omaisuuttani. En ollut niink√§√§n √§rtynyt siit√§, etten saanut tekij√§npalkkioita nimell√§ni myyt√§vist√§ tuotteista, vaan siit√§, ettei minulla ollut mink√§√§nlaista kontrollia lopputuloksen suhteen. Usein toimittajan tai k√§√§nt√§j√§n oikusta k√§ytettiin v√§√§ri√§ k√§sikirjoituksia, jatkotarinoissa v√§√§ri√§ sivuja, tai niiss√§ oli v√§ritysvirheit√§ jne. T√§m√§nkaltaiset asiat olivat viel√§ ihan hyv√§ksytt√§vi√§ viikoittaisissa antologioissa, mutta jos kokonainen Rosa-tarinoita t√§ynn√§ oleva kirja julkaistaisiin minun nimeni kannessa, fanit olettaisivat, ett√§ minulla olisi jonkinlaista kontrollia tuotteen suhteen. Nyt varmistin, ett√§ minulla oli.

En vaatinut tekijänpalkkioita. Päätin yksinkertaisesti vaatia vuosittaista palkkiota nimeni käytöstä tuotteiden myynnissä. Hain apua eurooppalaiselta kirjailijoiden ja taiteilijoiden edustajalta ja kysyin, paljonko minun pitäisi vaatia Egmontilta vuosittain. Sain agentin mielipiteen reilusta palkkiosta. Ja koska aikomukseni oli ainoastaan näyttää, että halusin vähän määräysvaltaa nimeni käyttöön ja työni lopputulokseen, palkkio, jonka sanoin Egmontille oli täsmälleen puolet siitä, mitä agentti suositteli. Ajattelin, että tällä tavalla näytän Egmontille olevani tosissani, mutta en ole kiskuri.

Kustantamoni Egmont suostui heti! Luulen, ett√§ he vain odottivat minun sanovan jotain. Kyseess√§ on kuitenkin iso yritys… itse asiassa voittoa tavoittelematon hyv√§ntekev√§isyysj√§rjest√∂… joten miksi he olisivat tarjonneet minulle palkkiota ennen kuin vaadin sit√§? Kaikki, jotka olen tavannut Egmontilla, oikeastaan kaikki, jotka olen koskaan tavannut maailmanlaajuisissa Disneyn lisensioimissa kustantamoissa, ovat valtavan hienoja ihmisi√§. Monista on tullut hyvi√§ yst√§vi√§ni. En ajattele, ett√§ he ovat henkil√∂kohtaisesti vastuussa, koska ovat osa tuollaista j√§rjestelm√§√§. He eiv√§t luoneet sit√§ ja tied√§n, etteiv√§t he henkil√∂kohtaisesti hyv√§ksy sit√§ (kuinka kukaan voisi?). Ja ‚Äď t√§ytyy erikseen mainita, ett√§ vastalahjana yhteisty√∂st√§ni t√§m√§n kerrassaan upean kirjasarjan kanssa Egmont tarjoaa minulle myyntiin perustuvan ‚ÄĚpalkkion‚ÄĚ ‚Äď ensimm√§inen kerta, kun minulle on tarjottu mit√§√§n sellaista milt√§√§n kustantamolta.

Kustantamot, jotka eiv√§t ole yhteisty√∂ss√§ Egmontin kanssa, ovat asia erikseen. Kerroin heille, etteiv√§t he en√§√§ voineet julkaista Rosa-albumeita ja kirjoja k√§ytt√§m√§ll√§ nime√§ni niiden mainostamiseen, ellei heill√§ ollut minun lupaani. Heid√§n t√§ytyi vain kysy√§. Mutta he eiv√§t suostuneet. Luultavasti he vain kielt√§ytyiv√§t kysym√§st√§ lupaa yhdelt√§ n√§ist√§ taiteilijoista tai kirjoittajista, joiden nimi√§ olivat aina aiemmin k√§ytt√§neet milloin halunneet ja miten halunneet. Ja he eiv√§t aikoneet osoittaa t√§llaista kunnioitusta ket√§√§n kohtaan 60‚Äď70 vuoden j√§lkeen. He eiv√§t edes koskaan kysyneet, mit√§ halusin korvaukseksi, koska todenn√§k√∂isesti olettivat minun vaativan valtavia tekij√§npalkkioita heid√§n myynneist√§√§n… todellisuudessa halusin ainoastaan laadunvalvontaa ja joitakin tekij√§nkappaleita. He eiv√§t koskaan v√§litt√§neet siit√§, mit√§ min√§ halusin. Joten t√§h√§n p√§iv√§√§n saakka t√§m√§ on se syy, miksi n√§ette Ranskassa, Brasiliassa, Hollannissa, Italiassa, Kreikassa ja Indonesiassa (ja luultavasta muissa maissa, joista en ole tietoinen) ‚ÄĚnimett√∂m√§n‚ÄĚ tekij√§n tekemi√§ Rosa- kirjasarjoja, vaikka julkaisijat tiet√§v√§t, ett√§ fanini silti tunnistavat oudon piirrostyylini, vaikka nime√§ni ei kannessa olekaan. Mutta he eiv√§t kuitenkaan voi k√§ytt√§√§ selitystekstej√§ni tai muita lis√§materiaaleja, jotka tahtoisin fanieni n√§kev√§n. Mutta niin kauan, kun he eiv√§t k√§yt√§ nime√§ni hyv√§ksi myyd√§kseen tuotteitaan, en tunne v√§√§ryytt√§, ett√§ he julkaisevat kirjoja t√∂ist√§ni. (Olen vain onnekas, ett√§ fanit noissa maissa l√§hett√§v√§t minulle kopioita Rosa-kirjoista: asia, jota noiden kustantamojen pit√§isi h√§vet√§ viel√§ enemm√§n!)

Joka tapauksessa noiden kustantajien asenne ja koko järjestelmä vaikutti vähitellen lisääntyvään masennukseeni. Auttamatta tajusin, että olin tarjonnut näille ihmisille 20 vuoden verran töitäni, joita he pystyivät julkaisemaan uudelleen ja uudelleen seuraavan vuosisadan ajan tarjoamatta minulle senttiäkään tekijänpalkkiota. Se oli salakavala mato, joka löysi tiensä sieluuni. Se tappoi intoni. Ja minun intoni niitä faneja kohtaan, jotka jakoivat rakkauteni Barksin hahmoihin, oli ainut asia, joka piti minut liikkeessä.

Ja kiitetty olkoon vasen silmäni, joka teki ratkaisevan päätöksen puolestani.

LOPUKSI

Olen kirjoittanut näihin niteisiin lukemattomia kertoja, etten ole ammattilainen. Olen sarjakuvafani, joka sai mahdollisuuden tehdä sarjakuvia. Ja lopulta olen tajunnut sen olevan lähempänä totuutta kuin ajattelinkaan! Kaiken, mitä olen tehnyt, jokaisen siirron urallani olen tehnyt siksi, koska rakastan asioita, joita en luonut itse.

Fanit, jotka tiesiv√§t, miten ep√§reilussa j√§rjestelm√§ss√§ me Disneyn sarjakuvaihmiset ty√∂skentelemme, sanoivat usein, ett√§ ‚ÄĚolet tehnyt itsellesi nyt nime√§! Miksi et lopeta t√§t√§ kiitt√§m√§t√∂nt√§ ty√∂t√§ ja ala tehd√§ sarjakuvia omista hahmoistasi?‚ÄĚ Ja kustantajat ovat usein kertoneet, ett√§ he julkaisisivat mit√§ tahansa p√§√§tt√§isinkin keksi√§ heille. Mutta vastaukseni on aina ollut ‚ÄĚMink√§ tahansa hahmon loisinkin seuraavalla viikolla… en olisi kasvanut sen parissa. En v√§litt√§isi siit√§. Nautintoni on luoda tarinoita hahmoista, joita olen rakastanut koko el√§m√§ni.‚ÄĚ Olen fani.

Elämäntarinani on olla populaarikulttuurin fani. Olen kerännyt valtavan kokoelman sarjakuvia ja Aku- ja Roope-leluja ja DVD:itä ja CD:itä ja monia muita asioita, joita rakastan. Kun menin töihin fanilehtiin 1970-luvun alussa, mitä teinkään? Loin uusia sarjakuvia? Ei, pidin kysy ja vastaa -palstaa, joka käsitteli kaikkia lempiaiheitani sarjakuvista, televisiosta ja elokuvista. Olen fani.

Ja edelleenkin rakastan muiden fanien tapaamista. He eiv√§t onnistuneet pilaamaan iloani tavata sarjakuvafaneja. Menen viel√§kin vuosittaisille kirjakauppojen, tavaratalojen tai sarjakuvaputiikkien nimikirjoituskiertueille… t√§m√§ on yksi keino saada pient√§ tuloa. (Kaupat maksavat minulle mainospalkkion, kun taas kaikki nimikirjoitukset ja fanipiirrokset ovat aina ilmaisia.) Mutta en todella tarvitse niin paljon rahaa. Kun vaimoni oli opettaja, h√§n tienasi suurimman osan taloutemme tuloista ja nyt h√§n saa s√§√§nn√∂llist√§ el√§kett√§. Kun tajusin, etten voinut en√§√§ pitk√§√§n jatkaa Disney-sarjakuvien luomista, er√§s yst√§v√§ni myi osan sarjakuvakokoelmastani (‚ÄĚuuden‚ÄĚ osan vuosilta 1970‚Äď1985) ja pystyin n√§in maksamaan asuntolainani pois. Meill√§ ei ole lapsia. Ajan edelleen samaa autoa, jonka olen omistanut vuodesta 1978, ja se oli jo silloinkin 30 vuotta vanha. En tarvitse loma-asuntoa ‚Äď asun jo syrj√§isess√§ hirsitalossa mets√§n keskell√§. En pid√§ kalliista lomista… pid√§mme telttailusta. Meill√§ on kaikki tarvitsemamme rahat.

Kuten Gary Cooper sanoi Sankaritekojen miehess√§, pid√§n itse√§ni maailman onnekkaimpana miehen√§. Minulla oli etuoikeutettu lapsuus. Menin naimisiin uskomattoman naisen kanssa (ja h√§n pit√§√§ kokkaamisesta!). Sitten kohtalo m√§√§r√§si, ett√§ yli 20 vuoden ajan pystyin tekem√§√§n sit√§, mik√§ oli rakkain lapsuusajan unelmani. Samaan aikaan olen tavannut aivan uskomattomia ihmisi√§ matkoillani ymp√§ri Eurooppaa… se, ett√§ tapaa ihmisi√§ sarjakuvakustantamoissa ja sarjakuvafestivaaleilla, on kuin olisi osa sosiaalista yhteis√∂√§ ‚Äď kaikki n√§m√§ ihmiset rakastavat samoja asioita kuin min√§ ja heist√§ on tullut arvostettuja yst√§vi√§ni. Useat maat (jotka Carl Barks on jo valmiiksi l√§mmitt√§nyt minua varten) ovat kohdelleet minua kuin t√§hte√§. Ja kun matkustan vieraaseen maahan, minulla on uusia innostuneita yst√§vi√§ valmiina olemaan yksityisi√§ oppaitani ja tulkkejani, ja he viev√§t minut sy√∂m√§√§n omiin koteihinsa!!! Edes Bill Gates ei saa n√§in hyv√§√§ kohtelua! Minulla on yst√§vi√§ kaikkialla, minne Carl Barks ehti ennen minua. Ja se kattaa paljon!

Omistan edelleen lapsuusajan kokoelmani. Kokonainen ‚ÄĚholvi‚ÄĚ, aivan kuten rahas√§ili√∂, t√§ytettyn√§ 40¬†000 sarjakuvalla. Kaikki Barksin sarjat, mutta my√∂s l√§hes jokainen amerikkalainen sarjakuvalehti vuosilta 1945‚Äď1970. Vanhat MAD-lehteni. Kauhuelokuvalehteni. T√§ydellinen sarja TV GUIDE -lehti√§. Sek√§ huone t√§ynn√§ lempielokuviani DVD:in√§, toiset kaksi tai kolme huonetta t√§ynn√§ lempikirjailijoideni kirjoja, huone t√§ynn√§ sanomalehtisarjakuvia ja kirjoja vanhoista elokuvista. Kun viimein opin rentoutumaan, aion vain istua ja lukea ja katsoa uudelleen kaikki n√§m√§ lempiviihdykkeeni. T√§m√§ on uusi lempiunelmani.

Kiit√§n Carl Barksia, ett√§ h√§n loi sarjakuvat, joita rakastin niin paljon, ett√§ onnekkaan sattuman kautta p√§√§sin t√§h√§n siunattuun ty√∂h√∂n osoittamaan kunnioitusta noille sarjakuville 20 vuoden ajan. Ja kiitos teille, ett√§ olette ottaneet n√§m√§ ty√∂t vastaan niin hyv√§ntahtoisesti ja tehneet olostani erityisen… siihen asti, kunnes he murskasivat intoni.

Mutta nyt pyyd√§n anteeksi… taidan palata takaisin olemaan pelkk√§ fani.